Run Barefoot Run!

Olin jo ennen joulua VIVOBAREFOOTIN sponssaamassa paljasjalkajuoksukoulussa.

Minulla on ennestään kahdet Vibramit, joista olen kyllä tykännyt, mutta juoksukoulun aluksi filmatun videon perusteella juoksin silti ihan päin he**ettiä eli kanta edellä. Juoksukoulun vetäjät Matt ja Kristie aloittivat ihan perusasioista:

• kävellessä jalat ottavat vastaan kehon painon, mutta juostessa paino on kaksin- ja sprintatessa kolminkertainen
• hölkkä on no-no ja silloin syntyy vammoja – hölkätessä ihminen ei ole normaalissa asennossa
• 85% juoksijoista loukkaantuu joskus, eläimet eivät koskaan
• jos on ns. sämpyläkengät, jalan yhteys mieleen katkeaa, koska jalka ei “tunne”

Teimme juoksukoulussa kaikkea jännittävää, venyttelimme varpaita ja opettelimme kyykkäämään oikein. Hypimme kyykkyhyppyjä boksien yli ja bokseilta maahan – perusliikkuvuutta ja juoksua tukevia oheisharjoitteita siis.

Ja sitten juoksimme ja opettelimme oikeaa tekniikkaa. Juostessa täytyy muistaa kolme asiaa: ryhti, rytmi ja rentous. Oikea vauhti on 180 bpm (askelta minuutissa). Se on aika nopea tahti, joka vaatii tottumista. Jalan tulisi osua maahan tasaisesti – ei kanta tai kärki edellä. Hartioiden tulee olla rennot.

Kun aloitaa juoksun paljasjalkakengillä, pitää aloittaa maltilla, ei siis kymppiä ekalla kerralla – eikä ehkä muutenkaan.

Minä olen testaillut kenikiä Kisahallilla ja juossut siellä lyhyitä matkoja. Odotan kovasti kesää, jotta pääsen testailemaan niitä ulkona. MUTTA en aio enää juosta pitkiä matkoja, vaan meinaan sprintata.

Se onkin toinen stoori.

Täältä bongasin vielä jutun aiheesta, jossa sanotaankin, että paljasjalkajuoksu ei ole välttämättä hyvä, jos ei tiedä, kuinka juosta. Jos on aina juossut sämpylät jalassa, pitää opetella tekniikka alusta alkaen. Kandee siis mennä juoksukouluun – niistä löytyy infoa täältä.

Ja tässä vielä video aiheesta: